Pienet söi hyvällä ruokahalulla iltaruuaksi kanaa. Minä en. Ajattelin iltahommina tehdä riisinuudeliwokkia.
Ainekset on kuvan mukaiset, paitsi että en millään viitsinyt ostaa kaupasta hillitöntä maapähkinäpussia, joten ostin pienen pussin manteleita. Jotain pähkinäistä kuitenkin. Niin ja valkosipuli meinasi unohtua… Kuvassa sitä ei ole, mutta onneksi jääkaapissa kuitenkin.
Ostokset maksoivat yhteensä 12,40 euroa. Kallein raaka-aine oli mungpavun idut, jotka maksoi 3,49 euroa 150g. Porkkanoita ostin kilon, joten niistä jäi vielä muihinkin ruokiin, samoin kuin kiinankaalista ja nuudeleista. Syöjiä oli tässä tarjoilussa kolme, mutta koska ruokaa jäi myös huomiselle ainakin yhdelle, tulee anooksen hinnaksi reilut kolme euroa.
Tähderuokavinkkinä muuten se, että koskaan ei mene pieleen jos silppuaa valkosipulia ja chiliä pannulle ja käristelee öljyssä hetken. Siihen voi laittaa mukaan perunaa, riisiä, makaronia tai mitä vaan sen ruokaympyrän lohkon juttua ja vaikka porkkanaa, sipulia, tomaattia, paprikaa - mitä ikinä kaapista löytyy. On hyvää. Aina. Ainakin jos tykkää valkosipulista ja chilistä…
No mutta tähän ruokaan palatakseni, siihen tuli siis tofua. Olen sitä joskus käyttänyt, mutta en kamalasti. Paketista löytyy mielenkiintoista tietoa, esim. vertailua pihvipurilaisen ja soijapurilaisen ympäristökuormituksesta.
Maustamaton tofu maistuu….. Ei oikein miltään. Ei pahalta eikä hyvältä. 6-vuotias kiteytti sen parhaiten - ei maistu edes pahvilta!
Kasvisruokia tehdessä pilkotaan paljon. Se on musta rentouttavaa. Paitsi sipulin kohdalla. Siinä kohden tietää tehneensä työtä!
Ohjeessa sanottiin, että tofu pitää paistaa rapeaksi. Hmm. Haaste. En tiennyt tapahtuuko se nopeasti vai hitaasti. Pitääkö olla rapeaa pinnalta vaan vai kokonaan. Ja palaako tofu herkästi… Tässä tofu pannulla paistamisen alussa.
Ja tässä siinä vaiheessa kun päätin että nyt on valmista.
Tofut lautaselle, kasvikset pannuun, parin minuutin käristely, aiemmin keitetty riisinuudeli mukaan ja lopuksi tofu. Soijaa ja vähän suolaa ja mantelit annoksen päälle. Lasissa on siideriä (sen kunniaksi että pienet lapset oli jo nukkumassa) ja kynttilät tunnelmaa tuomassa.
11-vuotias Elisa ilmoitti heti että nyt löytyi uusi lempiruoka. Tyttö, joka yleensä ei syö paljoakaan, otti kolme kertaa lisää! Myös mun mieheni kehui kahdesti ja näytti vielä peukkua. Mies, joka ei puhu koskaan turhaan ja jonka mielestä yksi sanominen riittää :D. Hyvää oli minustakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti